KIRJOITETTUA

KESKIPOHJANMAA 18.9.2005
Päivi Savela


DAIKININ JUURET HARDCORE-METALLISSA

”En räppää ranskalaisin viivoin uskon dogmeja”

Julistava gospel ei ole hiphop-artisti Daikinin juttu. Hänen tavoitteenaan ei ollut ryhtyä tekemään gospelia vaikka hän sitä arvostaakin. – Musiikki on musiikkia. Tämä on kristityn tekemää musiikkia, hän yksinkertaistaa.

Daikini on 22-vuotiaan hyrynsalmelais-kajaanilais-lähtöisen Lauri Kemppaisen artistinimi, mutta käytännössä hän vetää suurimman osan keikoista bändin kanssa.

Perjantaina Daikinia kuultiin Kalajoella sekä koululaiskonsertissa päivällä että illalla kristillisessä Tosipohjalla-nuortentapahtumassa.

Yleisö sai kokea energisen ja adrenaliinipitoisen esityksen. Vokalistin taustalla eivät soi taustanauhat vaan poikamainen live-bändi, jonka ilmaisu ulottuu groovepohjaisesta meiningistä raskaaseen rokkiin. – Keikkailen mielelläni koko bändillä, sillä se tarjoaa enemmän vapauksia. Tykkään kyllä perinteisestä hiphopista, mutta haluan musiikillista monipuolisuutta, Kemppainen sanoo.

Hengelliset asiat ovat isona osana mukana muiden joukossa Kemppaisen teksteissä. Viime vuonna ilmestyneen levyn markkinoinnissa käytetty lokerointi hiphop-gospel on kuitenkin liian ahdas määritelmä. Daikinin musiikki on räppivetoista rytmimusiikkia, josta kristillisyys tulee läpi. Verrattuna hiphop-artisteihin, jotka puhuvat suoraan yleisölle, Daikini on pohdiskeleva ja subjektiivinen. – Olen ihminen olemassaolonsa keskellä. En räppää ranskalaisin viivoin uskon dogmeja yleisölle, hän sanoo.

Kahdella kaistalla

Daikinin ja bändin juuret ovat Hyrynsalmella, jossa Lauri Kemppainen, kitaristi-pikkuveli Matti Kemppainen, basisti Teemu Ruohonen ja rumpali Markus Malin viettivät lapsuutensa. Bänditouhut alkoivat Kajaanissa, josta on kotoisin kakkosvokalisti Joel Helenius.

Kemppaisella on pikkuveljensä kanssa myös hardcore-metallia soittava Snail On The Plate –bändi, jolta on myös ilmestynyt ensimmäinen levy. – En ole perinteinen hiphoppari. Hardcore-metalli on myös yhtä keskeinen. Kierrän molemmilla bändeillä, mutta Daikinilla on enemmän keikkoja, Kemppainen sanoo.

Keskimäärin keikkoja on kolme kuukaudessa. Levy-yhtiön panostettua markkinointia gospel-puolelle bändiä ryhdyttiin kysymään esiintymään kristillisiin tapahtumiin, mutta Daikini on e4siintynyt myös Vuokatin Pipefestissa sekä toiminut lämppärinä Kapasiteettiyksikölle ja Anssi Kelalle.
Daikinin seuraavaa levyä aiotaankin markkinoida laajemmin. Hänen kunnianhimoisena tavoitteenaan on tehdä musiikkia kahdella kaistalla: kristillisellä ja maallisella. – Teen musiikkia ja kirjoitan, mitä on sydäntäni lähellä, hän kiteyttää.

Teologian opiskelija

Lauri Kemppainen aloitti taitelijanimellä Daikini vuonna 2002, ja takana on noin 170 vokalistikeikkaa. Musiikki on hänelle elämäntapa, mutta myös ansiotyötä, sillä pelkän opintotuen varassa hän ei pystyisi opiskelemaan ja asumaan Helsingissä.

Kemppainen aloitti vuosi sitten teologian opinnot ja on niin innostunut akateemisesta opiskelusta, että harkitsee jo nyt jatko-opintojakin. Ainakin tämänhetkiset tunnelmat ovat sellaiset.

Kaikkein eniten hän toivoo voivansa tulevaisuudessa jatkaa kirjoittamista. Hän viimeistelee runokokoelmaansa voidakseen tarjota sitä kustantajalle. – Kirjoittaminen on ehkä enemmän mun juttu kuin perinteinen seurakuntapastorina toimiminen. Haluaisin kuitenkin myös pappisvihkimyksen. Suhtaudun papin virkaan hyvin vakavasti, se ei ole ammatti siinä missä muutkin, hän sanoo.