KIRJOITETTUA

KESKISUOMALAINEN 21.7.2004
SAVON SANOMAT 1.8.2004
Janne Könönen

DAIKINI RÄPPÄÄ SISÄLLÖN PUOLESTA

Kainuulainen hip hop ei raapaise vain pintaa, vaan räpin kuvakieli, eksistentialismi, yhteiskuntakritiikki ja gospel elävät sulassa sovussa tulevan hoppipapin riimeissä.

Näitä biisei tuskin tulet kuulemaan radiostasi/
mut ei oo itsetarkoitus hautautua maan alle/
tottakai toivon et nää sanat pääsee kiirimään laajalle

Ei kultakoruja, urheiluautoja, ylikansallisten urheiluvaatevalmistajien uusimpia asuja, ei silikonilla paranneltuja naisvartaloita... Kesän harvinaisessa auringonpaisteessa kylpevä Kuopion Väinölänniemi on varsin kaukana musavideoiden rap-kuvastosta.

Sopii hyvin, sillä nyt ollaan liikkeellä sisällön puolesta.

Daikinissa, alias Lauri Kemppaisessa, yhdistyy monta erilaiselta näyttävää teemaa, jenkkislummeista lähtenyt räp ja Kainuun korvet, hip hopin luja itsetunto ja kristillinen nöyryys, leikkimielinen huumori ja filosofinen pohdiskelu.
Toimittaja muistaa Laurin, tai siis Daikinin, muutaman vuoden takaiselta juhannusmökkireissulta. Muistikuva pitää paikkansa, parikymppinen hiphop-artisti on todella nopea suustaan, kuten tietysti tämän alan mieheltä odottaa sopii. Daikinin kainuulainen aksentti livenä ja hop-soundi levyllä eivät kuitenkaan raavi vain pintaa, vaan pyrkivät syvemmälle elämän ja ilmiöiden kerrostumiin.

Gospelkekkereistä Pipefestiin

Ei tämä maailma tarjoo tyydytystä mun janoon/
ei näiltä kulmilta löydy tarpeeks kirkasta valoo/
oon idealisti, sikskin kaulas roikkuu risti/
ei tyydyttävää vastausta anna materialismi

– The Roots, Talib Kweli, The Tunnel Rats,
luettelee mies itse esikuviaan, mutta korostaa samaan hengenvetoon tekevänsä omanlaistansa hip hopia. HC-metallinkin piirissä vaikuttanut räppäri sanoo pyrkivänsä vaikuttamaan sekä henkilökohtaisella että universaalilla tasolla.
– Käsittelen kappaleissani asioita, jotka ovat itseäni lähellä, joista on sanottavaa ja joista tuntuu että näitä haluan tuoda esille. Olen kristitty ja en osaa rajoittaa uskon näkymistä biiseissäni. En häpeä gospel-sanaa, mutten tee myöskään mainosmusiikkia.
Yli vuoden hikisen työn vaatinut ensimmäinen Daikini-levy on juuri ilmestynyt pikkufirman kustantama, mutta ainesta suurempiin ympyröihin selvästi on.
Tuleva teologi-taiteilija on esiintynyt sekä Joensuun gospel-festivaaleilla että Suomen suurimmalla hiphop -festareilla Pipefestissä. Hän vaikuttaa soolonsa lisänä myös Snail On The Plate, Asenneprojekti sekä Veli Nihil -bändeissä. Lämppärinä Daikinia on nähty kristillisen reggae-bändin Christafarin sekä Kapasiteettiyksikön keikoilla.
Tulevana syksynä Kainuun mies painuu Helsingin teologiseen tiedekuntaan opiskelemaan uskontoa. Siinä kun rokkipappi Tarvo Laakso aiheutti 80-luvulla skandaaleja kirkon piirissä kasarisoundisella sähköpaimenpunkilla, voi Suomi saada Daikinista piankin ensimmäisen HC- tai hoppipappinsa.

Perusta syvemmällä

Nykyaika on vastaan henkisiä arvoja/
arvostaa valuuttaa, valtaa, luksustaloja../
mut mitä käteen jää?/
muutaki ku sitä rahaa!/
mitä oot ilman statusta duunin antamaa?

Väinölänniemen perinteikkään futisstadionin puupenkeillä juttu menee yhteiskunnalliseksi. Daikinin hip hop ei ole puoluepoliittista, mutta se kritisoi tiettyjä arvoja ja asenteita.
– En tykkää talouselämän vallasta, jossa ihmistä määritellään uran ja sosiaalisen aseman perusteella. Yhteiskunta pyörii tiettyjen periaatteiden mukaan, mutta yleinen menestyjä -asenne ja statuksen haku työn kautta on juttuja, joihin mä en halua mukaan. Perusta pitäisi olla syvemmällä kuin siinä mikä sun toiminta tuottaa eniten rahaa.
Hip hopia Daikini kritisoi siitä, että se jää usein pyörimään oman genrensä sisälle.
– Oma kaveriporukka, tyttöjä, juhlia, räpin tekemistä... kun se toistuu artistista artistille, niin alkaa toivomaan että porukka pistäisi itsensä tosissaan likoon ja kirjoittaisi vilpittömiä omia ajatuksiaan.

Koko persoona mukana

En käsitä niitä ketkä vaan toteaa/
kuolema kuuluu elämään ei siin mitään sen kummempaa/
ku mun mielest taas, se vaatii paljon pohdintaa/
siihen liittyy pitkälti onks täs elämäs mieltä ollenkaan

Daikini -Lp:n sisäkannen kiitoksissa mainitut C.S. Lewis, Sören Kierkegaard, Pekka Simojoki ja Jaakko Löytty laittavat miettimään, mikä yhdistää hip hopin 1800-luvun eksistentialistifilosofiaan tai körttikansan pettuleipäbluesvirsiin?
– Suosikkifilosofini Kierkegaard ei filosofoinut vain jonkun akateemisen yhteisön mieliksi, vaan sydämen tarpeesta. Riitaa tuli Tanskan kirkonkin kanssa, koska kristinusko oli Kierkegaardin mukaan muuttunut peliksi, jota ihmiset harrastivat uskomatta sen kummemmin tai miettimättä sisältöä.
– Löytty puolestaan ei ole ikinä nöyristellyt väärissä asioissa, vaan sanonut sen mitä on halunnut, jättänyt turhan pintakoreuden pois. Hänellä yhdistyy nöyrä hengellisyys rohkeaan yhteiskunnan epäkohtien ruotimiseen. Tykkään musiikista, jossa artisti on mukana koko persoonallaan. Vänärin aamupäivä alkaa olla pulkassa, eikä haastattelun sisällön puolesta tosiaan ole moitteen sanaa. Daikinilta eivät ajatukset, räppi ja puhe ihan heti lopu.

Puskin ulos levyn musiikkii, fiilistä monenlaista/
riimit kiitää ku autot moottoritiellä neljää leveet kaistaa.../
toivottavasti kiertää kädestä käteen tämä hoppiplatta/
älä ainakaan oo tuomitsemassa kuuntelematta