KOLUMNIT
AIKUINEN MIES
Olen lähes 22 vuotta ja ruumiinominaisuuksieni perusteella osaan päätellä kummalle puolelle uimahallin saunatiloja kuulun. Olen aikuinen mies.
Tähän jaloon faktaan sain varmistuksen viime syksynä, jolloin epätoivon sävyttämä parrankasvatusprojektini (jonka tulokset näki erityisen hyvin tietynlaisissa valaistuksissa) tuotti konkreettisen tuloksen. Mikä kaunis, puhdas hetki se olikaan! Olin viimeisiä päiviä töissä kouluavustajana ja kesälomalta palannut maahanmuuttajaoppilas nosti itsetuntoni uudelle - sci-fielokuvien tempauksiin verrattavissa olevalle - tajunnantasolle.Tämä suloinen poikanen tarkasteli minua hetken ja mullisti minäkuvani vailla ainuttakaan ennakkovaroituksen sanaa; vain käsi hakeutui hetkeksi hämmentyneen avustajaparan poskelle ikään kuin kaivaten visuaaliselle empiiriselle havainnolle myös tuntoaistin siunausta. Ja ne ulkomaalaisaksentin maustamat sanat soivat kenties kauniimmin kuin ihmisääni koskaan aiemmin: ”Sinulla kasvaa parta. Nyt olet mies.”
Tammikuun toisena lauantaina olin jälleen kasvotusten miehisyyteni kanssa. Joululomanvietto vanhempien luona lähestyi loppuaan ja havaittuani isän ja äidin suunnittelevan kauppareissua tein omat miehiset lisäykseni ostoslistaan: Nacho Cheese Balls (kirjoitin tuotteen nimen varmuuden vuoksi koko komeudessaan), kokista, lakua. Samaan aikaan oli kesken viimeiset välienselvittelyt (tekstiviestein, tietenkin!) tytön kanssa, joka oli aiemmin torjunut romanttiset lähestymisyritykseni. Asia painoi mieltä ja Nacho Cheese Ballseista tuli kuin varkain maanpäällisen onnellisuuden symboli. Odotin isää ja äitiä kotiin kuin ihmissusi täysikuuta…
Minipussi! 60 grammaa! Hermokohtaus! Ovien pauketta! Huutoa! Marttyyrina lähikauppaan!
American Pien kolmatta osaa yksinäisyydessä katsoessani ja Nacho Cheese Ballseja ISOSTA pussista syödessäni tunsin syyllisyydentunnon veisaavan Siionin virsiä sisälläni. Oli selvää miten oli toimittava, jotta miesmurusia pääsisi edes keräilemään. Pakotietä ei tarjonnut edes syksystä selkeästi vahvistunut parransänki.