KOLUMNIT

SYYLLISYYS TAKAISIN SEKSIIN!

Pari vuotta sitten kävin yliopiston terveydenhuollon rutiinitarkastuksessa. Alkajaisiksi minua pyydettiin täyttämään lomake, joka sisälsi kysymyksiä terveyden eri osa-alueilta. Myös seksuaalisuus oli edustettuna. Pistin ruksin turvalliseen ”seksuaalisuus on minulle iloa ja tyydytystä tuottava asia” -ruutuun. Dramaattisemmat vaihtoehdot kun olivat mielestäni varattuina kaapissa kärvisteleville homoseksuaaleille tai ihmisille, joille on vaikeaa hyväksyä itsensä seksuaalisina olentoina. Silti minulla oli hiukan epärehellinen olo. Kyllähän nuoren, korkeiden ihanteiden perään kurkottelevan kristityn sinkkumiehen elämässä seksuaalisuus oli lähinnä ahdistusta ja syyllisyyttä aiheuttava voima.

James Agee on kuvannut ihmistä ”raivoisaksi enkeliksi, joka on naulittu siivistään maankamaraan”. Kuulostaa kiusallisen tutulta. Toki kädenvääntö himojen ja ihanteiden välillä ilmeni joskus myös surkuhupaisan dramaattisina, mutta yhtä kaikki rehellisinä ilmauksina. Kuten ajaessani jonkinasteisen fyysisen läheisyyden puolelle livahtaneen kanssakäymisen jälkeen kotiinsa tytön, jonka kanssa tunnusteltiin että tykätäänkö tässä tarpeeksi vai ei, Jaakko Löytyn veisaaman virren pauhatessa kaiuttimista: ”...ainoa synnin sovitus ja ainoa tie armohon Kristuksen risti yksin on”. Kyllähän siinä antoi viimeinenkin romantiikan jyvä paikkansa angstin akanalle. Suhdetta ei syntynyt.

Unohdetaan keittiöpsykologia: minä en ole saanut seksuaalikielteistä kasvatusta sen kummemmin vanhempien, koulun kuin seurakunnankaan taholta. Uskon, että ihmisen seksuaalisuus on Jumalan lahjaa - nautinnoksi tarkoitettua. Se on kuitenkin räjähdysherkkää aluetta, jossa ihmisluonnon ristiriitaisuudet pääsevät temmeltämään erityisen vapaasti. Seksuaalisuus voidaan nähdä ilmauksena ihmisen pakahduttavasta kaipauksesta Luojaansa kohtaan. Mutta eiköhän siinä ole muitakin puolia. Tuntuisi tekopyhältä väittää Jallu edessään masturboivan pojan hekumoivan vain läheisyydellä ja hellyydellä.

Uskonnollisista ja kulttuurillisista seksuaalikielteisistä ylilyönneistä tietoisena väitän, että vanhalle kunnon syyllisyydelle on edelleen tarvetta. Ajanhenki kun näyttää puhaltavan toisesta ääripäästä. Pari vuotta sitten Kajaanin nuorisovaltuusto tilasi pornonäyttelijä Raakel Liekin jakamaan seksivalistusta Kainuun teineille. Nuortenlehdet opastavat kyllä hakeutumaan sukupuolitautitestiin yhdenyön jutussa pettäneen kondomin jäljiltä, mutta unohtavat kyseenalaistaa ruumiineritteiden vaihdon ensimmäisenä kanssakäymismuotona tuntemattoman ihmisen kanssa. Ja MTV:n tarjoamasta naisenmallista nyt ei kannata edes puhua! Syyllisyys ja seksi eivät mahdu enää samaan lauseeseen. Ahdasmielisyyden pelossa unohtuu kuitenkin helposti, että syyllisyyden voi nähdä myös positiivisena, terveenä reaktiona. Henkisenä kipuna. Kuten ruumiin kipuaistin on tarkoitus suojella kehoa, voi henkinen kipu osoittaa rajat, joiden yli ei ole terveellistä mennä. Entäpä jos genitaalialueelle ei ole tarkoituskaan saada kävijöitä kuin Stockmannin Hulluille Päiville? Ja ehkä seksin kokonaisvaltaisin ja tyydyttävin paikka onkin - Blindsiden Christiania lainaten - söpö ja tylsä rakkaus?